Konepajan alue

Pasilan konepaja sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä Helsingin ydinkeskustasta Alppiharjun ja Vallilan kaupunginosien välisessä laaksossa. 16 hehtaarin aluetta rajaavat Teollisuuskatu, Savonkatu, Aleksis Kiven katu ja Sturenkatu. 

Päätös uuden Fredriksbergin (Pasilan) konepajan sijoittamisesta kaupungin ulkopuolelle Sörnäisten satamaradan varteen tehtiin vuonna 1898. Rakennustyöt alkoivat vuonna 1899, ja konepaja aloitti toimintansa vuonna 1903. Merkittävä osa keskustassa sijaitsevan Helsingin konepajan toiminnasta siirrettiin uusiin tiloihin. Vetureiden valmistus pysyi kuitenkin vanhalla konepajalla, minkä vuoksi Pasilaan ei tehty varikoille luonteenomaista kaarevaa veturitallia. 

Pasilan konepajasta tehtiin Valtionrautateiden suurin. Vuonna 1917 työntekijöitä oli yli 900. Sotien välisenä aikana siirryttiin piensarjoista suurtuotantoon ja työntekijämäärä 1938 oli yli 1100. Suurimmillaan Pasilan Konepaja oli 1950-luvun lopulla ja 1960-luvun alussa, jolloin työväkeä oli yli 1500. 

Pasilan konepaja on valtakunnallisesti merkittävä teollisuus- ja kulttuuriympäristö. Bruno F. Granholmin rikasmuotoinen konepaja-arkkitehtuuri muodostaa Pasilassa ainutlaatuisen laajan ja ehjän miljöökokonaisuuden. 

Valtionrautateiden Pasilan Konepaja ehti toimia noin sadan vuoden ajan. Kun sen rakentamisesta päätettiin vuonna 1898, sijoituspaikka Sörnäisten satamaradan varrella oli käytännöllisesti katsoen kaupungin ulkopuolella. Nyt konepaja on osa nopeasti muuttuvaa ja tiivistyvää Helsingin kantakaupunkia, jossa teollisuuden, satamien ja instituutioiden alueita otetaan systemaattisesti asumisen, liike-elämän ja kulttuurin käyttöön. 

Pasilan konepaja päätettiin lakkauttaa vuonna 1992, ja viimeinenkin teollinen toiminta loppui vuosien 2002–2003 vaihteessa. Nykyisissä The Folks Hotel Konepajan rakennuksissa toimi aiemmin Pasilan Konepajan konttori sekä ruokala ja oppilaskoulu.